Ranskalaista & perunaa

Kesäaikaan ei aina tee mieli syödä kovin raskaasti ja lämmin ruokakaan ei tunnu aina maistuvan. Ruokaisat salaatit ovat ihana vaihtoehto hellepäiviin, ja mahdollisuuksiahan riittää. Itse olen erityisen ihastunut salaatteihin, joissa käytetään perunaa (uusista perunoista saa muuten myös vallan mainioita salaatteja). Tämä salaatti on yllättävän täyttävää ja sopii ruoaksi ihan sellaisenaan tai patonkiviipaleen kera nautittuna.

Nizzan salaatti

6 keitettyä perunaa

1 punasipuli

200g vihreitä papuja (tuore tai pakaste)

3 tomaattia

1/2 kurkku

1 jääsalaattiruukku

1 prk tonnikalaa öljyssä

1/2 prk anjovista

1-2 rkl kapriksia (pieniä)

Kalamataoliiveja kourallinen

5 keitettyä kananmunaa

Kastike:

3 rkl oliiviöljyä

1,5 rkl vaaleaa balsamicoa

1 tl Dijonsinappia

Suolaa

Mustapippuria

Keitä kananmunat kypsiksi. Keitä pakastepapuja ohjeen mukaan muutama minuutti (tuoreita papuja 8-10 minuuttia) ja laita sitten odottamaan kylmään veteen jotta kypsyminen loppuu ja rapsakkuus säilyy. Kuori keitetyt (jäähtyneet) perunat ja pilko kuutioiksi. Pilko sipuli, tomaatit ja kurkku, revi salaatti. Tee tässä vaiheessa kastike sekoittamalla kaikki aineet yhteen (suolaa varoen, sillä kalat, kaprikset ja oliivit tuovat suolaisuutta salaattiin) ja kääntele kastike varoen kasvisten joukkoon. Valuta tonnikalasta enin öljy pois ja ripottele salaatin pinnalle anjovisten, kapristen ja oliivien kanssa. Kuori ja lohko kananmunat, valuta pavut ja pilko halutessasi hiukan lyhyemmiksi. Asettele kauniisti salaatin päälle ja nauti.

Ulkoistusta :)

Jos kerran sisällä sisutetaan, niin eikös ulkona sitten ulkoisteta? Kyllästyin katselemaan etupihalta viime keväänä lähdöt saaneen omenapuun kantoa ja päätin tehdä asialle jotain. Noin tuore kantohan ei hevillä tuosta nouse, joten turvauduin helpompaan vaihtoehtoon ja maisemoin sen piiloon. Kuvat ovat kännykkälaatua, mutta kyllä näistä selvän saa. Ja nurmikkokin mokoma ajamatta, mutta mitäpä sitä totuutta kaunistelemaan :)

Tästä oikeanpuoleisesta kuvasta lähdettiin liikkeelle.

Voikukan juuria kannon ympäriltä kaivellessani esiin putkahti varsin yllättävä löytö. Korvasienivauva, keskellä omaa pihaa! Pituutta tällä söpölaisellä oli vajaat kolme senttiä, joten ruoanvalmistus tästä herkusta sai jäädä haaveeksi, kun kavereita sille ei löytynyt. Ryöppäämisen jälkeen ei paljoa mahantäytettä olisi jäänyt :)

Poistin siis rikkaruohot (voikukan juuret olivat muuten yllättävän tiukassa omenpuun juurien suojissa!), asetin suodatinkankaan ja aloin latomaan kiviä kannon ympärille ja päälle. Muutostyön budjetti minulla oli pyöreät 0 euroa, eli sillä aineistolla mentiin, mitä omasta takaa sattui löytymään. Selvää suunnitelmaa ei vielä kasausvaiheessakaan ollut, vaihtoehtoina oli mm. kivikkokasvit tai jonkinlaisen köynnöskasvin ruukun piilottaminen kivien keskelle. Pihalta paikkaansa etsinyt kurki kuitenkin halusi muuttaa kasaa koristamaan, ja lopputulos oli jotenkin karulla tavalla kaunis. Kokonaisuudessaan tämä oli tosi helppo ja nopea toteuttaa, eli jos ei sitten pidemmän päälle silmää miellytäkään, niin ei mene iso työ hukkaan vaikka purkaisi kasan poiskin ja keksisi tilalle muuta.